Korillinen mielen taitoja Koronakevääseen: Pelastusrenkaana luonto ja läsnäolo


Tiedäthän niitä päiviä, kun mikään ei ole riittävästi, aikaa on liian vähän ja ratkottavia sekä tehtäviä asioita tuntuu olevan tarpeeksi (luetaan: liiaksi) asti?


Aamun tiedotustilaisuudesta yritystuista kuulin sivulauseen: “ Jos tilanne jatkuu vielä syksyn ajan, on varauduttava, että kestämme vielä senkin”.


Nuoren yrittäjän alun hartiat painuivat kumaraan ja leukapieliä alkoi kiristää. Päivän to do-lista kasvoi huomaamattaan. Pitäisi ehtiä tekemään vielä enemmän ja paremmin. Minuutissa olin hävittänyt rauhan tunteen, johon aamulla olin herännyt.


Edessä olisi touhukas päivä iltayhdeksään asti sisältäen niin luovaa kirjoittamista kuin valmennusta 40 hengelle. Totesin, että tämän kiireen tunteen kanssa on turha lähteä takakireänä suorittamaan päivää. Pistin lenkkarit jalkaan ja suuntasin luontoon.


Luonto on ollut jo aiemmissa elämänkriiseissä kelpo kaveri, mutta tänä keväänä se on tuntunut suorastaan pelastusrenkaalta. Luonto on pysynyt auki ja toivottanut tervetulleeksi aina. Ottanut syliinsä ja rauhoittanut.


Käveleksin Aurajoen rantareittiä kohti Halista ja päätin suunnata huomioni aisteihin - se helpottaa oloani monesti silloin, kun mieli lähtee laukalle. Retken alussa havahduin mietteistäni ruohonleikkurin ääneen ja haistoin tämän kevään ensimmäisen leikatun ruohon. En tiennyt, että sitäkin voi olla niin ikävä. Tulppaanit olivat niin turpeina, varret kurkottaen valoon. Koululuokka kirmaili villinä, varmastikin ensimmäisen koulupäivän kunniaksi rajoitusten jälkeen. Pyörätuolilla liikkuva mies pysähtyi rapsuttamaan koiraansa - heillä ei ollut kiire mihinkään. Joesta kuului molskahdus ja totesin miehelle, että täällä olisi nyt lounasta tarjolla. Pohdimme hetkisen, mikäköhän kala siellä on ja lopuksi toivotimme toisillemme hauskaa päivää. Vihreä näytti kovin vihreältä niin puissa kuin puunrunkojen sammalissakin. Laudoitetulla pinnalla kävellessäni puupinta kaiutti askeleitani. Nuori mies oli rantautunut pikkuisen ämyrin kanssa penkille ja soitti täysillä musiikkia - näytti nauttivan hänkin omalla tavallaan. Vanhempi pariskunta kuvasi Tuomiokirkkoa. Pohkeissa tuntui auringon lämpö trikoiden läpi. Joku oli asetellut tulppaaneja kauniisti puuaidalle. Se tuntui lohdulliselta ja toivoa antavalta. Lisäksi se muistutti siitä, että emme ole yksin, vaikka etäällä olemmekin.


Tällä viikolla kannustan suakin menemään luontoon! Anna retken viedä täysin sun huomiosi omista vatuloinneista. Voit myös tietoisesti suunnata huomiota lähelle, kauas, luonnon yksityiskohtiin, kehoosi, ja hyödyntää eri aisteja. Mitä kuulet? Näet? Tunnet? Haistat? Tai maistat?

Minut se piti pinnalla tänäänkin-terveisin,

Hanna


Hanna on eläköitynyt urheilija, markkinoinnin moniottelija sekä kasvava mielen valmentaja. Mielen valmennusta Hanna on opiskellut Mental Sport Valmentaja-koulutuksessa sekä NLP Practioner-koulutuksessa ja vuoden alusta hän on aloittanut mielen valmentaja yrittäjän polkunsa. Maikku kuvailisi Hannaa seuraavasti: herkkä, innostava ja syvällinen ajattelija.


Yhteystiedot: +358503048211, mielitreenit@gmail.com, www.mielitreenit.fi


Maikku on koulutukseltaan Liikuntatieteiden Maisteri, psykodraamaohjaaja ja työnohjaaja. Tällä hetkellä hän toimii Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n seuratoiminnan kehittämispäällikkönä. Hannan sanoin Maikku on persoonana valloittava, aito ja syvällinen.


Yhteystiedot: +358 452321458, maikku.miettinen@gmail.com, www.mielenliikutus.fi

32 views

Mentaalivalmentaja

Hanna Pitkänen

Hub Turku: Nunnankatu 4, 20700 Turku
+358 503 048 211

mielitreenit@gmail.com​