top of page

Otteita kevään oppimispäiväkirjasta: sydän kompassina ja perstuntumalla navigoiden

Updated: Jun 30, 2023


Loppiaisen jälkeen kiikutimme Emilin hoitoon ekan kerran ja luulin olevani aivan kartalla. Toki hoitoon liittyen kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta muutoin en ajatellut, että sen kummempia tässä kohdassa joutuisin pohtimaan. Väärin! Kevään aikana käynnistyi prosessi, jota kuvaan kokonaisuudessaan sanalla PIHALLA.


Pihalla


Yht´äkkiä oli vino pino kysymyksiä - hiukan kaikesta, mutta ennen kaikkea liittyen Mielitreeneihin ja työn tekemiseen ja yrittäjyyteen. Tuntui, että vasta tässä vaiheessa ynnääntyi muutos suhteessa työhön, kun minusta oli tullut äiti ja olimme muuttaneet Turusta Paraisille. Äitiyslomani aikana työni "kotipesä" Hub Turku (yhteisötyötila Nunnakadulla), jossa pidin vastaanottoa, oli lakkautettu. Ankkuri senkin suhteen oli irronnut. Olin tehnyt valmennusta etänä jo ennen Koronaa, joten siirtymä itselleni tuntui luontevalta maailman muuttuessa. Ja äitiysloman aikana työskennellessäni jatkoin toimintamallia - siitä oli tullut erittäin toimiva tapa tehdä työtä ja se toimi loistavasti. Nyt tuntui siltä, että tarvitsen heimolaisia.


Instagramista pongasin Perhevapailta työelämän-valmennuksen. Hain mukaan ja pääsin valmennuksen. Mahtavuutta! Valmennus sisälsi neljä ryhmäsessiota sekä kymmenkunta yksilövalmennusta.


Olenko nesteessä?


Alkukartoituksella aloitettiin. Työelämän kartoituksen otsikko oli "Olenko nesteessä"? Tämä herätti minussa hilpeyttä, mutta tulos erityisesti huojennusta. Olin kujalla tietyistä jutuista, mutta en kuitenkaan kovin pahasti. Totesin, että moni iso elämän asia on paikallaan ja että hämmennys liittyy isoimmin juuri palikkaan työ.


Ryhmäsessioissa moni pohti alan vaihtoa ja elämän suuntaa isomminkin. Olin saanut työtarjouksen äitiyslomani aikana ja silloin taikinoin läpi ajatuksen vakituinen työsuhde vai yrittäjyys. Valitsin edelleen yrittäjyyden ja juuri mentaalivalmennuksen, koska koin rakastavani työtäni. Niitä hetkiä ja kohtaamisia asiakkaiden kanssa. Alanvaihtoa ei siis tässä vaiheessa ollut tarve miettiä. Huh!


Muutamat asiat olivat itselle selviä:

- koen työni merkitykselliseksi ja se on sitä, mitä haluan tehdä jatkossakin

- haluan tämän vaiheen (ruuhkavuodet) olevan muutakin kuin selviytymistä

- omasta hyvinvoinnista on pidettävä huolta (onneksi arjessa on jo onnistunut tekemään asiota tämän puolesta)


Minä ja suhteeni työhön ovat muuttuneet


Paljon pohdin muutosta työajassa. Ennen minulle oli se ja sama, jos otin asiakkaan vastaan klo 20-21. Se ei ollut minulle ongelma - siinä tapauksessa en vain aloittanut seuraavana aamuna aikaisin työpäivää. Nyt asia on toisin. Niistä illan tunneista, jotka voin viettää perheen kanssa, en haluaisi luopua. Ensin Emil oli 50 % hoidossa kevään ajan, 80 %:iin hoitoaika nostettiin huhtikuussa ja nyt kesälomalta palatessamme hän siirtyy hoitoon kokoaikaisesti. Täten Mielitreenit elokuusta lähtien ovat avoinna: ma klo 9.30-15.30, ti-to klo 9.30-16.30, pe klo 9.30-15.30.


Navigointia perstuntumalla


Joskus on tilanteita, kun on astuttava uudelle maaperälle. Silloin ei voi muuta kuin navigoida perstuntumalla. Ei tässäkään tilanteessa ollut manuaalia, josta katsoa, että mitä seuraavaksi. Vähän kuin aloittaisi arkeologiset kaivaukset - itseensä.

Löydöksiä itsestäni:

- minulla on vahva itsereflektoinnin taito (toimintaa, jossa henkilö arvioi omaa toimintaansa)

- suurimmat vahvuuteni ovat: näkökulmanottokyky, rakkaus, rehellisyys, kiitollisuus ja sosiaalinen älykkyys

- vastustus somemarkkinoinnin tekemiseen (onneksi löysin jo toisen asenteen tähän!)

- kaipuu heimolaisiin (työ tapahtuu kotikonttorilta käsin ruudn yli pitkälti)


Mahtavaa oli huomata sellainen kehitys itsessä aimpaan verraten, että vaikka olikin paljon epäselviä kysymyksiä, vision kuva pikkuisen hähmäinen ja tunsin olevani pihalla, niin silti koin rauhaa. Uskalsin luottaa siihen, että kysymykset kyllä ajan mittaan selviävät ja kuva kirkastuu. Todettava toki on, että kyse ei ollut ensimmäisesta kriisistä tai nivelvaiheesta elämässäni. Ehkä aiemmat tilanteet ovat kääntyneet vahvuudeksi!


Tämän osoitti myös loppukartoitus - olin jo taas paljon vähemmän nesteessä kuin neljä kuukautta sitten (paljon naurua). Ohjaajalleni Suville iso kiitos hyvistä kysymyksistä, kannustavista sanoista, kuuntelemisesta ja ihanasta rempseästä asenteesta. Hersyvää reposaarelaista murretta ja iloa unohtamatta!


Lopputulemana prosessista voisi tiivistää, että syntyi käsitys tilanteesta ja selkeämpi visio, itsetuntemukseni lisääntyi JÄLLEEN, aktivoiduin tekemään somemarkkinointia sekä luomaan heimoa Paraisille, muistin rakkauden kirjoittamiseen, solmin uusia asiakkuuksia sekä loin konseptin Äidin tykypäivä. Ja siis oonhan mä tietenkin tehnyt asiakastyötä normaalisti - tämä edellä kuvattu oli hajatelmia back officesta!


Nämä olivat yhteenveto itselleni: "Muista kunnioittaa sydäntä kompassina ja aina elämän taitekohdissa hakeutua avun pariin. Ilman peiliä olemme niin yksin ja näköalattomia! Taskuissasi on jo huima määrä ammennettavaa."


Muistan kuinka ennen äitiyslomaani rakas ystävä heitti idean, että voit tehdä sitten mentaalivalmennusta äideille. Sanoin, että ensin minun on uitava seuraavalle saarelle, jotta tiedän mistä puhun.


Nyt, kesäloman kynnyksellä, minusta tuntuu siltä, että tokikaan en ole valmis, mutta seuraavalle saarelle on uitu - skäl på den saken!

67 views1 comment

1 Comment

Rated 0 out of 5 stars.
No ratings yet

Add a rating

Upeaa pohdintaa ja oppimista Hanna ❤️

Like
bottom of page