Paraikaa 26-vuotias, mäntsäläläinen, Henna Viljanen kilpailee Kroatian Osijekissa. Eilisten viimeistelytreenien perusteella kaikki on kunnossa ja suunnitelma kilpailua varten valmis. Pääosin hänen arkensa on kuitenkin Turussa. Hän edustaa seuraa Kyrkslätt Skytteförening.
“Teen kevennettyä työviikkoa toiminnanjohtajana ja harjoittelen sekä kilpailen tavoitteellisesti kiväärilajeissa. Pystyn itse aikatauluttamaan arkeani tosi hyvin ja se mahdollistaa elämisen urheilu edellä.”
Siinä suhteessa Viljasella on onnellinen asema tällä hetkellä.
Henna on aloittanut 10-vuotiaana ammunnan kotikaupungissaan Mäntsälässä, joten se on ollut osa elämää jo 16 vuotta. Ura alkoi vaarin Hennan veljelle ostamalla aseella.
“Olin lopulta veljeä innokkaampi ja isän ehdottaessa ampumakouluun lähtemistä - empimisestä huolimatta - innostuin tarkkuuslajista. Kuudesta ryhmäläisestä vain yksi olikin poika ja muut tyttöjä. Meille tuli tosi kiva porukka ja edelleen ollaan ystäviä.”
Tukea asiantuntijoista
Viimeisen neljän vuoden aikana Viljaselle on rakentunut tiimi, johon kuuluu henkilökohtainen valmentaja, psyykkinen valmentaja (allekirjoittanut), maajoukkuevalmentajat Turussa tapahtuvan päivittäisharjoittelun tiimoilta sekä fysiikkavalmennus ja psyykkinen valmennus Turun Seudun Urheiluakatemian puolelta.
“Kun ympärillä on omien asioidensa asiantuntijoita niin se tuo itselle varmuutta. On mitä vaan kysymyksiä, niin ei oo yksin.”
Armeijan jälkeen yhteistyöhön
Hennan armeijan jälkeen vuonna 2020 aloitimme yhteistyön. Hennan ottaessa yhteyttä oli siirtymäkausi nuorista aikuisiin urheilijan polulla. Edessä olisi kotiutuminen armeijasta, erilaisen arjen rakennus sekä työelämään astuminen.
Ennen meidän yhteistyötä Henna oli ollut useamman vuoden kiinnostunut aiheesta, selvitellyt vaihtoehtoja, lukenut kirjoja, kuten Paras ja Voittavat tavat. Hänelle oli ajatus, että pystyy varmasti parantamaan psyykkistä osaamista, ja että voisi olla hyvä työstää sitä jonkun ammattilaisen kanssa.
“Mua jännitti ottaa yhteyttä, vaikka aiemmin olit pitänyt “Hopon höpinöitä” maajoukkueryhmälle ja olit sitä kautta tuttu. Sähköposti oli luonnoksissa muutamankin päivän. Psyykkinen valmennus oli mulle uutta ja siksi oli jännittävää ottaa se askel. Luojan kiitos mä otin yhteyttä! On tästä ollu mulle ihan valtava apu.Yhteistyö on tuntunut helpolta, kun on sama lajitausta ja oon kokenut, että sä oot pystynyt helposti samaistumaan mun tilanteeseen.”
Psyykkinen valmennus on tuonut työkaluja, uusia näkökulmia ja rauhaa
Nelivuotisen yhteistyön aikana on käsitelty erilaisia teemoja, sillä urheilijan arki on alati muuttuva. Teemoina ovat olleet mm. kilpailujännitys, Korona-ajan haasteet, itseluottamus ja palautuminen.
“Oon ollu aina kova jännittämään ja kilpailujännityksen hallintaan alettiin pureutua ensiksi. Suhtautuminen kilpailujännitykseen on muuttunut, eikä se tunnu enää haastavalta. Olen hyväksynyt sen, että jännitystä voi olla, mutta silti voi suorittaa optimaalisesti. Olen löytänyt siihen rutiinit.”
Hennan mukaan parasta urheilussa on se tunne, että kun on treenannu hyvin ja menee kilpailuihin ja on tosi jännittynyt olo ja silti pystyy suorittamaan omalle tasolle tai jopa vähän yli ja saa onnistumisen. Hän kuvaa sitä fiilistä tosi hyväksi ja koukuttavaksikin.
Lisäksi Viljasta on auttanut psyykkisessä valmennuksessa se, että erilaisissa tilanteissa asioihin löytyy perspektiiviä ja uusia näkökulmia haastaviin tilanteisiin - olipa kyseessä esim. huonosti mennyt kisa tai leiriviikko.
“Se helpottaa oloa, että saa haastajan omille ajatuksille toisesta näkökulmasta. Jos on ollu paniikki jostain asiasta, niin treenien lopuksi ymmärrän paljon paremmin kokonaiskuvan ja oot saanu rauhoitettua mua tosi hyvin. Näkökulma-harkat ovat auttaneet näissä tilanteissa. Myös tuki mm. palautumiseen liittyen on ollut tärkeää. On olo, etten oo yksin, vaan oot apuna sen kanssa.”
Vaikka Viljanen kokee, että työ tuo hyvää vastapainoa urheilulle, niin silti kokonaiskuormitusta tunnolliselle treenaajalle voi olla välillä liikaa.
“Tasapainottelua se on, pitää löytää töiden, urheilun ja palautumisen välille hyvä balanssi - ja se onkin ollut iso teema tälle vuodelle.”
Mielitreeneissä eniten haastaa Viljasen mukaan se, että harjoituksia pitää tehdä sitoutuneesti, keskittyen ja pitkäjänteisesti. Ihan niin kuin muussakin valmennuksessa, oikotietä ei ole!
“Selkeästi jo enemmän puhutaan psyykkisestä valmennuksesta ja sitä on jo aiempaa enemmän urheilijoiden arjessa. Kynnys on varmasti jo matalampi kuin ennen. Suosittelen psyykkistä valmennusta ihan kaikille - eikä tarvii edes olla mitään ns. ongelmaa! Just se, että saat toisen perspektiivin asioihin ja pääsee juttelemaan toisen kanssa, auttaa jo tosi paljon.”
Iso tsemppihalaus päivän koitokseen huipputyypille,
Hanna
Comments