Haastateltavana olympiadin mittaisen matkan tiimoilta parakouluratsastajien joukkueenjohtaja Tanja Takkula, joka toimi myös Pariisin olympialaisten ratsastuksen lajijohtajana.
Mielitreenit aloitti yhteistyön Suomen Ratsastajainliiton pararatsastajien maajoukkueen kanssa 2020 vuoden lopulla ja projekti muodostui kolmen vuoden mittaiseksi. Vuonna 2020 maailma näytti melkoisesti erilaiselta: monestakin syystä.
Lähtötilanteessa Takkula ynnäsi seuraavasti ajatuksia: “Avoimin mielin lähdetään matkaan. Toivon vielä parempaa vuorovaikutusta ja sitä, että kaikkien vahvuudet osattaisiin hyödyntää yhdessä entistä paremmin. Lisäksi toivon, että keinot saadaan työkaluiksi arkeen sekä kilpailusuoritukseen. Lisäksi yksi asia, jota urheilijat halusivat työstää edelleen, oli hyvä joukkuehenki.”
Alunperin suunnitelma tehtiin maajoukkueleirien yhteydessä pidettävien valmennusten pohjalle, mutta Korona muutti suunnitelmat pidemmäksi aikaa. Etänä aloitettiin yhteistyö ja ensin pureuduttiin urhielijoiden toiveesta joukkuehenkeen. Ihmeteltiin erilaisia ainutlaatuisia persoonia joukkueessa, luotiin yhdessä pelisäännöt, opiskeltiin tavoitteenasetantaa ja luotiin yhteinen “Roadmap to Paris”. Vuonna 2021 pääsin tapaamaan urheilijoita ensimmäisen kerran PM-kisoissa Ypäjällä. Lopulta 2021-2022 päästiin tapaamaan leiriympäristössä ja ryhmävalmennuksissa keskityttiin paineensietoon, vireystilaan ja keskittymiseen. Tällä kaudella ryhmätyöskentelyn lisäksi hyödynnettiin pareina toteutettavaa valmennusta etänä heidän itse toivomiensa aiheiden parissa. Tämän lajin rikkaus ja toki myös haaste on hevonen ja sen hyvinvointi. Tästä syystä 2022-2023 joukkueessa oli jonkin verran henkilömuutoksia ja oli tarve palata ryhmän perustehtävän ääreen, keskustella rooleista ja yksilöiden vahvuuksista. Lisäksi tällä kaudellat oteutettiin etänä kilpailuun valmistavia valmennuksia mm. PM- ja EM-kisoihin liittyen.
“Joukkuetoimintaa- ja kilpailemista haluttiin kehittää ja tarvittiin apua. Joukkueena kisoissa alisuoritettiin suhteessa yksilönä kisaamiseen. Meillä oli aika valmis ajatus siitä, mitä haluttiin.”, pohtii nyt joukkueenjohtaja Tanja Takkula.
Psyykkisen valmennuksen hyöty joukkueenjohtajan silmin
“Meidän joukkueessa isoin hyöty oli siitä, että opittiin keskustelemaan ja sanoittamaan asioita. Opittiin puhumaan paljon suorempaan ja esimerkiksi avoimesti kertomaan siitä, mitä kukakin kaipaa silloin, kun jännittää. Viimeisenä kvaalivuonna naiset puhalsivat yhteen hiileen ja ratsasti kvaalipaikkoja. Yhteinen tavoite löytyi ja tahtotila siihen. Joukkueena pääsy Pariisin paralympialaisiin toteutui, mutta isoin oppi oli ehdottomasti asioiden sanoittaminen.”
Kysyttäessä Takkulalta, mitä hän haluaa siirtää tästä prosessista tulevaan, hän vastaa: “Ei pidä olettaa asioita, vaan kysytään. Yhteinen tavoitekuva tuntui kaukaiselta ja välillä mahdottomaltakin. Luotto prosessiin pitää uskaltaa siirtää myös tulevaan ja luottamus matkaan säilyttää. Pitkäjänteinen työ palkitaan!”
Takkula suosittelee psyykkistä valmennusta kaikille - monelle urheilijalle, mutta myös esim. vanhempi-lapsi-parille tai hevosenhoitajan kanssa.
“Tiimit sen työn lopulta tekevät. Mahdollisimman pienellä kynnyksellä mukaan vaan. Ei tarvitse olla ns. ongelmaa, vaan psyykkisestä valmennuksesta löytyy tuki kehittyäkseen vielä paremmaksi.”
Omassa roolissa myös iso muutos
Myös Takkulan omassa työnkuvassa on tapahtunut iso muutos tänä aikana, sillä vapaaehtoistyöstä on muovautunut palkkatyö. Osaamiskenttä, tehtävät ja vaikuttamismahdollisuudet ovat laajentuneet.
“Koen tulleeni itse paljon vahvemmaksi osaksi tätä yhteisöä. Pikkulisänä ovat vielä Liikunnanohjaajan AMK-opinnot. Oon hirveen haluttu ryhmätöihin, koska saan kaikki tekemään hommia”, naurahtaa Takkula.
Tämä lienee se Takkulan iso vahvuus, jonka hän osaa valjastaa myös integroidun para- ja koulujoukkueen joukkuuenjohtajan kuin Pariisin olympialaisten ratsastuksen lajijohtajan tehtävissä.
“Sain toimia kaikkien lajien joukkueenjohtajana. Viidet paralympialaiset olivat jo onneksi alla. Tiesin minkälaiseen ympäristöön tulen. Kun oli ekaa kertaa paralympilaisissa tai kisakylässä, niin oli ihmettelyä. Nyt kun meni vaan ja teki työnsä. Pääsin nopeasti työmoodiin. Ja miten mahtava oli se Versaillesin kisapaikka! Aina ku areenalle meni niin aina häikäistyi - ei tullut turtumista.”
Comments